askel askeleelta
astumme kauemmas rakkaudesta
pelkään että mikään ei riitä
kun kaikki muuttuu
hyräilen hiljaa kehtolauluani ja odotan
että tämä pahuus on ohi
suljen silmäni ja työnnän pelon pois minusta
kerään heikkouteni rippeet
ja pakenen peiton alle
tätä pahaa maailmaa
toiveissani tämä ihmisen sorto
toista ihmistä vastaan
ei ole alkanutkaan
ei ole sitä hetkeä kun oma isä tai veli tai äiti
kääntää sinulle selkänsä
ja hetkessä hän onkin sinun vihollisesi
eikä ole varsinkaan sitä hetkeä
kun odotat maailman tuhoutuvan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti