”no sä oot semmonen... ihan kiva”

Onko se nyt sitten kiva olla ihan kiva?

Se kommenttihan ihan huokuu välinpitämyyttä. Ihan kiva ei ole mikään kehu, kaikista pahinta on se, jos ainoat kommentit mitä itsestään ihmisenä saa, on se ihan kiva. Sehän on vähän sama kuin sanoisit että ”siedän sinua vain pakolla, mutta mielestäni olet ihan kamala” Ja vaikka kyseisen kommentin perään laittaisi hymiön, ei se siitä tee yhtään sen parempaa. Saako se hymyn huulille, kun kuulee kiva- kehut ja näkee hymynaamat niiden perässä? Sehän on vain epäaitoa ystävällisyyttä. Eikö sellaiset kehut vaan kiellettäisi vaikka laissa? Ei ihmisestä positiivisia adjektiivejä ole nyt niin vaikea keksiä! Ihmisiä kuvaavia sanoja on miljoonittain, onko se siis sula mahdottomuus vaan olla sanomatta ihan kiva? Joillekkin se tosiaan taitaa olla.

Joka tapauksessa nekin kommentit rustataan opon tunneilla lappusiin, kun luokkatovereista pitää kirjottaa jotain hyvää sanottavaa. Eihän se asia siitä mihkään muutu. Mutta tuntuisiko se sitten omalla kohdalla kivalta kun lappu on niitä täynnä? Olet kaikkien ihmisten mielestä vain kiva. Et mukava, et hauska, et nätti tai komea, et älykäs, sanavalmis, rento, auttavainen, hyvä kuuntelija..? Et mitään muuta kuin kiva.

Ja kyllä vain, olen itsekkin syyllistynyt tälläiseen ”kaltoinkohteluun”, vaikka kyseisestä asiasta juuri kirjoitankin. Koska mietin vain typeriä menneisyyksiä ja vetoan jokaisella kerralla siihen mielessäni, kun kirjoitan sen kivan. Minä en tietyissä asioissa osaa päästää irti menneisyydestä, sillä en edes halua yrittää. Kun johonkin ihmiseen menee välit, ei välttämättä halua enää korjata niitä. Omallakin kohdallani on ehkä joskus käynyt niin. Olen pahoillani, sillä en osaa muuttaa käsitystäni enää, vaikka ihminen todella olisi parantanut tapansa.
Mutta en usko olevani ainoa, joten en ryve itsesäälissä tai missään muussakaan astetta voivottelevammassa tunteessa. Elän sen asian kanssa, sillä en ole riippuvainen kenestäkään.

Ehkä yritän silti vain valaista asiaa muiden silmille, omista vääryyksistäni huolimatta. Ei tämä maailmaa paranna, ei todellakaan, mutta tulipahan sanottua silti.