Olen surullinen, voidakseni taas muuttua iloiseksi
Laskeudun alas noustakseni ylös
Itken pyyhkiäkseni kyyneleet
Olen niin paljon kaikkea, vai olenko sittenkään? Sanon, etten ole sellainen tai tälläinen, mutta minkälainen minä sitten olen? Voin sanoa olevani vaatimaton, mutta toisinaan, saatan piiloviestittää kaverilleni jollain tapaa olevani ylpeä jostain saavutuksestani. En sano sitä suoraan, koska en ole ylimielinen. Tai en ainakaan tahdo olla. Saatan sanoa olevani ruma päästä varpaisiin, vaikka todellisuudessa minusta löytyy jotain kaunista. Silmäni; tummanruskeat, syvät silmät. Ne ovat kauniit, pidän erityisesti niiden väristä.
Minulla on yksinkertainen
tehtävä. Piirrä paperille pallo ja halkaise se kahtia viivalla, tai edes
kuvittele se. Kumpi on pallon parempi puoli? Millainen pallo on?
Se
on yksinkertainen ja tasainen. Sellainen minä taidan olla. En ole mitään
kokonaan, mutta sopivasti. Olen iloinen, mutta olen myös surullinen.
Haluan olla optimisti, mutta vaivun joskus pessimistisyyteen. Kuuntelen,
vaikka pidän puhumisesta. Huudan, vaikka kuuntelisin mieluummin
hiljaisuutta. Laulan, vaikka soittaisin mieluummin. Etsin itseäni,
vaikken vielä löydäkkään. Mielestäni huonoja vertauskuvia, mutta
julkaisen silti.
Ymmärrättekö?
Ehkäpä joskus kannattaisi olla ylpeästi sitä, mitä on? Anteeksipyytelemättä. On toki hyvä olla tavoitteita ja itseään voi kehittää tiettyyn suuntaan. Mutta lopulta käy raskaaksi ja voi ulospäinkin näyttää teennäiseltä, jos jatkuvasti tavoittelee tietynlaista vaikutelmaa itsestään.
VastaaPoistaMitä iloa loppujen lopuksi on yksinkertaisuudesta ja tasaisuudesta? Puhun ihmisenä, joka pitkälti hakee itsessään samoja asioita, ainaista järjestystä ja täydellisyyttä. Tunnen olevani hukassa itseni kanssa, olevani väärin - pitkälti varmaan siksi, että vaadin itseltäni vääriä asioita. Vaadin olevani joku, joka en ole.
Päästäessäni irti huomasin, että kauneimmat asiat löytyvät, kun antaa itselleen tilaa kasvaa siksi, miksi on tarkoitettukin. Taimeakin voi vääntää ja sen saa kasvamaan kieroon tai tuoliksi tai mutkalle tai muualle, mutta laji ei muutu ja sievimmät, terveimmät kukat kasvavat vapaasti.
Minäkeskeinen kommenttini on tekstisi herättämiä ajatuksia, ei ehkä suora vastaus tekstiisi.
Sinulla on lahjoja, mitä kirjoittamiseen tulee. Taidat olla melko nuori? Mutta jatka samaan malliin.
p.s. ota sanavahvistus pois, ole kiltti.
Kiitos. Oli ilahduttavaa, että teksti herätti sinussa ajatuksia - ja niitä oli mukava lukea.
PoistaJa olen nuori, 14.
Ihana
VastaaPoistaKiitos.
Poista