harhaa

Nostan kunnioittavan katseeni taivaaseen
ja sen kirkkaisiin tähtiin
mietin
mikä niistä minun on
sitten kun kehtoni keinuu hitaaseen tahtiin.

Maailma on aivan liian paha paikka
puhtoisille sieluille
ja viattomille mielille.
Miksei sängyn alla lymyävää pahuutta ei lakaista pois?
Nyt se vain odottaa yllätyshyökkäystään
ovelana sekä julmana
eikä onnea sitä tarvitseville ihmisille jaeta.

Miksi on olemassa unohdus?
Ajatuskin katoaa pois
ja valokuvat ajanmyötä haihtuu,
lopulta jäljelle jääkin
vain se petollisen katkera kaipuu.

Ja entä, jos huominen onkin tyhjä?
Jos eilistä ei ollutkaan?
Lopun jälkeisistä tapahtumista ei puhuta
ja kaikki mitä luulit omistavasi,
oli harhaa. Harhaa!